tiistai 24. tammikuuta 2017

Muroleivät & suklaa-"haggis"


Teki mieli leipoa jotain pikkuleipiä kotiin ja päädyin tekemään muroleipiä. Skottilaisella reseptillä. Yksi asia johti toiseen, kun löysin netistä Foodie Quinen blogista reseptin suklaiselle haggikselle. Hän tekee yhtä sun toista mielenkiintoista skottilaisella tvistillä. Siis ensin leipomaan iso annos muroleipiä ja osan niistä murensin toiseen herkkuun. Muroleipäresepti on vanha, ei em. bloggarin.

Muroleivät:
450 g voita
225 g sokeria

450 g vehnäjauhoja
225 g maissijauhoja (tai riisijauhoja)

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja siivilöi ne voi-sokerivaahtoon. Käytä vatkaimen taikinakoukkuja tai sekoita aineet keskenään nopeasti murumaiseksi seokseksi, kuin korppujauhoiksi.

Käytin neliskanttista vuokaa 25 x 25 cm ja painelin muruseoksen noin sentin paksuiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle. Tiivistä kerros, painele haarukalla reikiä sinne tänne ja ripottele sokeria päälle. Nosta uuniin ja paista 35-40 minuuttia, kunnes kullankeltaista päältä.

Nosta uunista, leikkaa suorakaiteen muotoisiksi paloiksi ja anna jäähtyä. Nauti teen tai kahvin kera.



Suklaa-haggis

3 rkl hyvää skottiviskiä
50 g kuivattuja aprikooseja
100 g voita
100 g kaakaojauhetta
1 muna
100 g sokeria
150 g muroleipiä
50 g pähkinäsekoitusta
tomusokeria

Hienonna kuivatut aprikoosit (Foodie Quinen reseptissä oli rusinoita) pieniksi paloiksi, laita kulhoon ja kaada päälle viski. Jätä sivuun siksi aikaa, kun teet muut valmistelut.

Sulata voi kattilassa, sekoita kaakaojauhe siihen. Vaahdota muna ja sokeri. Sekoita muna-sokerivaahto kuumaan voi-kaakaomassaan. 


Murskaa muroleivät ja pähkinät. Niiden ei tarvitse olla tasakokoisia. Sekoita nämä rouheet massaan ja kaada lopuksi viskissä lionneet aprikoosit nesteineen joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Leikkaa tuorekelmusta kaksi isoa palaa ja laita ne päällekkäin. Tee massasta tiivis pötkylä kelmun avustuksella. Sido päät kiinni ja laita jääkaappiin yön yli. Poista kelmu seuraavana päivänä ja kierittele pötkylä tomusokerissa. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoile vaikka viskitilkan kera. Sláinte! 

Tämä haggis käy siis myös kasvissyöjille, ei kuitenkaan vegaaneille. Hyvää oli ja töissä tykkäsivät yllätyksestäni kahvipöydässä. Siellä ei nautittu viskin kera.

25.1. on Skotlannin kansallisrunoilijan Robert Burnsin muistopäivä (Burns Night). Ensi lauantaina syömme sitä oikeaa haggista lisukkeineen Jyväskylässä Finn-Guildin järjestämällä päivällisellä.

Voit toki tehdä myös ohuemman ja pitkän makkaran, sitten saat suklaasalamia. Rouhi tällöin muroleipä pienemmiksi paloiksi. 


tiistai 17. tammikuuta 2017

Banaanimuffinssit


Pöydällä oli kolme hyvin kypsynyttä banaania ja edessä oli viikonloppu pois kotoa, joten niitä ei tule syötyä. Siispä leipomaan. Tämäkin resepti on ollut minulla ainakin 20 vuotta käytössä. Välillä teen annoksesta yhden ison kakun, välillä muffinsseja.

150 g voita
125 g sokeria
100 g fariinisokeria
2 munaa
3-4 ylikypsää banaania
325 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua kanelia

Esilämmitä uuni 175 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen välillä vaahdottaen. Soseuta banaanit haarukalla ja lisää vaahtoon. Sekoita kuivat aineet jauhoihin ja siivilöi joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi taikina paperisiin muffinssivuokiin. Annoksesta tulee 24 muffinsia. Paista noin 20 minuuttia. Jos teet kakun, jauhota vuoka ja kumoa taikina sinne. Paista kakkua noin 50-60 minuuttia.  

Anna jäähtyä. Kuorruta halutessasi. Maistuvat hyvin ilman kuorrutettakin, ihan perinteisinä muffinsseina.

torstai 5. tammikuuta 2017

Vehnäleipä ruisjuureen


Viime vuoden elokuussa osallistuin 4-päiväiselle kurssille River Cottagessa. Viimeinen päivistä oli leivontapäivä. Sieltä sain mukaani pienen määrän heidän 13-vuotiasta ruisjuurta. Se pakattiin pieneen ilmatiiviiseen pussiin. Onnistuin saamaan sen kotiin asti hengissä ja sitä se on yhä. Olen lähes viikoittain leiponut leipää tuolla juurella. Ensin tein kirjaimellisesti, kuten siellä neuvottiin. 


Olen oppinut ajan myötä uusia asioita hapanjuurileivonnasta ja alkanut noudattaa saamaani ohjetta ja tekemään asioita muutenkin toisin, joten päivitän tämän kirjoituksen. Käytän isoa kulhoa, jossa saa kannen ilmatiiviisti kiinni. Voit tehdä leivän missä tahansa kulhossa ja laittaa tuorekelmun kanneksi. Elintarvikekelpoiset säilytyslaatikot ovat hyviä. Osta läpinäkyvä, niin näet kuinka taikina nousee. Laatikko on myös helpompi sijoittaa jääkaappiin.

Tämä leipä ei ole hätäisen leipää, se täytyy panna alulle edellisenä päivänä. Otan aamulla juurta jääkaapissa olevasta purkista ja jätän huoneenlämpöön heräämään. Illalla sekoitan taikinan ja suoritan taittelut. Taikinakulhon tai joissain tapauksissa muotoillun taikinan siirrän yöksi jääkaappiin.

Jos sinulla ei ole ruisjuurta, voit tehdä sen itsekin. Se vie aikaa vajaan viikon. Ohjeen löydät esim. täältä.


Leivon aina sen kokoisen taikinan, että saan siitä kaksi leipää. Näin myös uuni on täysi niitä paistettaessa. Voit toki tehdä puolet annoksesta.


7 dl kädenlämpöistä vettä

300 g ruisjuurta
1,5 rkl hienoa merisuolaa
1kg puolikarkeita vehnäjauhoja

Käytän Vääksyn myllyn jauhoja. Muita jauhoja käytettäessä määrää voi joutua muuttamaan. Myös muita kuin vehnäjauhoja voi lisänä käyttää. En suosittele käyttämään pelkästään spelttijauhoja, näin en ole saanut leipää onnistumaan.

1. päivän aamu: Ota juuri jääkaapista ja mittaa siitä 300 g kulhoon pöydälle heräämään. Ruoki jääkaappiin jäävä juuri: lisää 1,5 dl vettä ja 150 g ruisjauhoja. Laita takaisin jääkaappiin. 


1. päivän ilta: Mittaa vesi isoon kulhoon. Lisää veteen 300 g ruisjuurta, sen tulisi kellua, jos se on hyvin hereillä. Älä huoli, jos ei kellu, kyllä se yleensä siitä nousee kuitenkin. Sekoita juuri veteen ja lisää suola ja sekoita taas. Mittaa jauhot ja lisää kulhoon. Sekoita tasaiseksi. Peitä kannella/kelmulla ja anna levätä pöydällä tunnin verran. Tee sitten ensimmäiset taittelut, venytä ja taita taikinaa neljästä kulmasta. Toista näitä taitteluita puolen tunnin välein, kunnes olet tehnyt niitä kuusi kertaa. Jos on lämmin kesäpäivä tai keittiösi muuten lämmin, vähennä taittelujen aikaväliä.
Nosta sitten jääkaappiin yön yli. Tai voit muotoilla taikinasta leivät ja nostaa ne jauhotetuissa koreissa jääkaappiin yöksi. Älä anna leipien kuivua jääkaapissa. Laita päälle kostea pyyhe. Tai pistä korit muovipussiin.

2. päivä aamuna: Nosta kulho takaisin huoneenlämpöön. Muotoile taikinasta kaksi leipää, jos et tehnyt niin edellisenä iltana. Minä käytän nostatukseen koreja. Ne jauhotetaan hyvin ja leivät nostetaan koriin ns. pohjapuoli ylöspäin. Peitä korit liinalla ja jätä leivät nousemaan 1-2 tunniksi. Voit laittaa koriin liinan, joka täytyy myös jauhottaa hyvin. Sanovat, että riisijauhot ovat parempia korin jauhottamiseen, itse en ole siinä huomannut suurta eroa.  


Nosta uunipelti kylmään uuniin ja säädä lämpö 250 asteeseen. Aseta uuniin myös kuumuutta kestävä astia, johon laitat kuumaa vettä. Leivän voi paistaa myös kannellisessa padassa. Laita pata kylmään uuniin ja anna kuumentua vähintään tunnin ajan.


Kun leivät ovat nousseet ja uuni pelteineen kuuma, nosta uunipelti ulos uunista. Ripottele kuumalle pellille vehnäjauhoja tai mannaryynejä. Toimi nopeasti, ettei pelti jäähdy. Kumoa leivät koreistaan uunipellille, viillä muutama viilto partakoneen terällä tai terävällä veitsellä leipiin ja nosta pelti uuniin. Sumuta uuniin vettä. Laske lämpö 225 asteeseen. Voit välillä suihkuttaa lisää vettä uuniin. Paista leipiä noin 40 minuuttia. Leivät ovat kypsiä, kun pohjaan koputettaessa kuulostaa ontolta. Jos sinulla on paistolämpömittari, voit tarkistaa leivän sisälämpötilan, sen tulisi olla noin 95 astetta.


Anna jäähtyä kunnolla, niin leipää on helpompi leikata. Jos maltat, odota reilusti. Onhan lämmin leipä aivan ihanaa, joten aina ei kykene odottamaan. Älä peitä liinalla, ettei rapea kuori pehmene. Säilytä leipä leivinliinaan käärittynä. Voit pakastaa leivän paloina tai siivuina ja sinulla on päivittäin tuoretta leipää. 

Hapanjuurella tehty leipä on konstikkaampaa kuin hiivalla tehty leipä. Vaikka kuinka noudatat ohjetta ja teet asiat samalla tavoin kuin ennen, joskus leipä vaan tarttuu koriin. Kaunista leipää et saa, mutta yleensä maku on kuitenkin hyvä ja leipä on erinomaista syötävää. Sehän on kuitenkin pääasia.

Tässä kirjoitetut ohjeet eivät ole ainoa tapa tehdä hapanjuurileipää. Ohjeita löytyy netistä monella kielellä. 

Olen huomannut, että jos syön hiivalla kohotettua leipää vatsani alkaa turvota ja tulee huono olo. En myöskään ole enää kärsinyt tavallisia maitotuotteita käytettäessä. Liekö tuokin ollut hiivan aiheuttamaa kuplintaa?

Olen sittemmin tehnyt itselleni myös vehnäjuuren ja onnistunut sillä leipomaan hyvää vehnäleipää. Uusia suunnitelmia on toteuttamista vailla. 
 

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Karhunvattu-sahrami-hunajaletut


Tänään oli meillä samanlainen tilanne kuin Gill Meller kirjoittaa kirjassaan Gather tämän reseptin kohdalla. Teekupillisen kanssa ei ollut keksejä. Meillä oli pakkaspäivän ilta ja jotain makeaa halusimme juoman kera. Olin aiemmin päivällä selannut kirjaa tehdessäni ostoslistaa viikonlopulle ja tämä drop scones -resepti osui silmiini. Kaikkia tarvittavia aineita oli kotona, joten hommiin. Karhunvatut sulatin pikaisesti pakastimesta. 

175 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
40 g sokeria
hyppysellinen hienoa merisuolaa
1 muna
pieni hyppysellinen sahramia
noin 1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
1 rkl juoksevaa hunajaa
pari kourallista karhunvattuja
voita

Sekoita leivinjauhe, sokeri ja suola jauhoihin. Riko muna joukkoon ja lisää maito. Mausta vaniljasokerilla ja sahramilla. Murskaa hieman sulatettuja karhunvattuja, sekoita ne taikinaan ja lisää lopuksi hunaja.

Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä noin 50 g voita. Kaada suurin osa voista taikinan joukkoon ja sekoita. 

Nosta ruokalusikalla (tai pienellä kauhalla) nokareita pannulle. Paista 1-2 minuuttia ja käännä, paista toiset 1-2 minuuttia. Nosta lämpimään paikkaan odottamaan, kunnes saat lopun taikinasta paistettua. Minä sain 10 isohkoa lettua. Aikaa meni maksimissaan 15 minuuttia.

Tarjoile voin ja hunajan kera teekupillisen seurana. Nämä eivät olleet kovin kauniita, varmasti tuoreita karhunvattuja käyttämällä taikinasta tulisi kauniimman näköistä. Nyt sulatetuista karhunvatuista irronnut mehu yhdessä sahramin kanssa värjäsi taikinan ikävän harmahtavaksi ja sahramista oli jäljellä vain maku. Hyviä olivat ja teen toistekin.