Lasten kakkuja menneiltä vuosilta

Vieressä ihka ensimmäinen (ja toiseksi viimeinen) ihmishahmokakkuni. Tämä meni pienen pojan ristiäisiin jo monta vuotta sitten.

Alla Alfredin ja Kasperin ristiäiskakut. Näihin kakkuihin löysin mallin englantilaisesta kakkulehdestä. Haasteellinen kakku, mutta tekijä ja lasten vanhemmat olivat tyytyväisiä.

Tässä kolme erilaista Hello Kitty -kakkua. Viereinen vaaleanpunainen oli pienehkö kakku, kermareunuksiset suurempia. Hello Kitty -hahmo on söpö ja pikkutytöt pitävät siitä.

4 vuotta täyttävällä Islalla oli selkeä toive, hän halusi Nuuskamuikkusen kakun päälle. Täytyy tunnustaa, että kyseinen hahmo ei ollut minulle tuttu. Onneksi työpaikalta löytyi mallikappale muumihahmojen joukosta. Kakun päällä Nuuskamuikkunen istuu nurmikolla virtaavan veden vierellä. Kuulin jälkeen päin, että kakkuun oli lisätty onki Islan isoisän toimesta :)

Lumiukon sisältä löytyi punajuurisuklaakakku. Silikonivuoan löysin monta vuotta sitten Lidlistä, josta leipoja tekee aina silloin tällöin joitain löytöjä.

Lumiukon naaman sai kummityttö 7-vuotislahjaksi, toiveesta. Idea taitaa olla Ullanunelman blogista jonkun vuoden takaa. Jos en väärin muista :)

Pienet sammakot -kakku tehtiin yhdessä Lotan kanssa Lotan veljelle 9-vuotislahjaksi. Pikkupoikaa järven rannalla asuvaa poikaa kiinnostivat, siispä siitä idea.

Tässä kaksi 1-vuotiskakkua. Eemelille toivottiin nallea, koska ristiäiskakussakin oli (ylimmäinen kuva). 









Rafaelin kakun päälle tuli nalle leikkimään tennispalloilla.













Joonan lempilelu oli sininen muoviauto. Yritin tehdä niin näköisen, kuin kuvan perusteella oli mahdollista. Kelpasi!







Alf taas halusi kalan. Ei mitään oikean kalan näköistä, oli äidin ohje minulle. Tällainen siitä tuli.

Prinsessakakkuja

Tässä muutama tekemäni prinsessakakku. Värimaailma on sitä pikkutyttöjen toivomaa vaaleanpunaista, tietenkin. 

Leipomukseni teen harrastuksena ja pääsääntöisesti ihan terapiana. Leipoessa ja koristellessa unohtaa kivut ja säryt, kun uppoutuu työhönsä.

On siinä se huonokin puoli, että joskus keittiöön jää aivan liian pitkäksi aikaa ja illan päätteeksi ei tahdo päästä liikkeelle. Mutta tehokasta sijaistoimintaa siis!

Olen oppinut tässä ajan saatossa, että jos lapselle näyttää kuvan kakusta, hän odottaa omastaan tulevan ihan saman näköisen. Ja kuten näette, kakuista tulee milloin minkälaisia.

















Täytyy tähän väliin kertoa, että käytän töideni kuvaamiseen digipokkaria. En ole siis intohimoinen valokuvauksen harrastaja. Jos olisin, kamera olisi ihan muuta tasoa ja sen myötä tietenkin kuvatkin.

Tämä prinsessa lähti naapurin tyttärelle.















Myös rämä on tältä syksyltä. Sen tein juhlistamaan ystävän lapsen 4-vuotispäiviä.























Tämä kakku on viimeisin, se lähti viime viikolla ystävän tyttären 5-vuotispäiville.